sunnuntai 6. marraskuuta 2016

ITSENÄISYYDEN KAUHISTUS

Kun tässä on keskustellut itsenäisyyttä pelkäävien, vastustavien ja vihaavien suomalaisten kanssa, on huomannut mikä heitä kaikkia yhdistää. Se on Pelko.

Ihmiset, joille itsenäisyys ja riippumattomuus ovat suuri kauhun ja hädän aihe, ovat kaikki vain pelokkaita. Eivät välttämättä henkilökohtaisella tasolla, mutta alitajunnan ja ajatuksen tasolla. Jokaisella heistä tulee esiin ennemmin tai myöhemmin sama argumentti itsenäisyyttä vastaan: yksin emme pärjää.

Yksin jäämisen pelko, hylätyksi tulemisen pelko on siis se keskeinen, kaikkia itsenäisyyttä vastustavia ihmisiä yhdistävä asia poliittisesta suuntauksesta huolimatta. Vasemmalla ja oikealla pelätään sitä, että Suomi "jäisi yksin". Ehkä tässä sekoittuvat kyseisten ihmisten varhaislapsuudessa kokemat traumat tai kouluaikaiset kohtalot, kenties teini-iässä ei oikein käynyt flaksi ja kaveritkin nauroivat vain, mutta tämä on se joka yhdistää kaikki natolaisia ja eurofanaatikkoja.

Ryssäfobia on yksi tämän pelon ilmenemismuoto. Vaikka Suomi oli toisessa maailmansodassa ainoa maa, joka pysäytti puna-armeijan, kuvitellaan ettei meistä olisi ryssän vastukseksi. Kuvitellaan, että jos olemme yksin, ryssä hyökkää heti. Tämä ajatus heijastelee juuri sellaisen koulukiusatun maailmaa, joka jäi yksin kun tarkkiksen paha poika tuli kiusaamaan.

Ne, jotka vetivät kiusaajaa neniin, eivät yleensä pelkää ryssiäkään. Ihminen, joka omassa elämässään oppi tai osasi pitää huolen omasta fyysisestä koskemattomuudestaan, ei siirrä traumojaan aikuisena näennäisesti ulkoisiin uhkiin. Toki monella ryssäfoobikolla on myöhempiäkin kokemuksia omasta riittämättömyydestään ja kyvyttömyydestään toimia kriisitilanteissa. Se kuitenkin yhdistää tätä ryssäfobista itsenäisyyden vihaaja -osastoa.

Toisaalla ovat ne, jotka pelkäävät että jäävät leikin ulkopuolelle. Heitä yhdistää ajatus siitä, että muilla on yhdessä hauskaa ja jos en anna muille kaikkia omia karkkejani, he eivät ota minua leikkimään muiden kanssa. Näiden itsenäisyyden vastustajien trauma tulee pihaleikkien ulkopuolelle jäämisestä, joka edelleen kaivertaa sielua ankarasti.

Yhteistä itsenäisyyden vihaajille ja vastustajille onkin se, etteivät he vielä osaa kävellä. Konttausikäisen tavoin hekin kokevat olevansa täysin muiden armoilla ja muista riippuvaisia. Kun oma ego ei ole normaalisti kehittynyt, ei usko että pärjää omillaan ja yksin, tai että voi olla itsenäinen Minä ja silti tekemisissä muiden kanssa. Muista riippuvainen konttausikäinenhän ei käsitä sitä, että voin olla olohuoneessa vaikka isi ja äiti olisivat keittiössä. Itsenäisyyskammoisilla on sama ongelma.

Normaali aikuinen käsittää olevansa oma entiteettinsä, itsenäinen toimija, joka on yhteydessä muihin samankaltaisiin. Konttaava lapsi ei tätä tajua, eikä itsenäisyyden vastustaja. Muista täysin riippuvainen lapsi pelkää jäävänsä yksin ja uskoo tuhoutuvansa omaan kyvyttömyyteensä huolehtia itsestään, aivan kuten itsenäisyyden vastustajatkin. He ovat jääneet sellaisella varhaiselle infantiilitasolle, jossa ollaan riippuvaisia muiden hyväntahtoisuudesta ja avusta, ilman, että itse voi mitenkään vaikuttaa omaan elämäänsä.

Itsenäisyyden vastustaja elää vaippaikäänsä, eli odottaa jonkun ulkopuolisen siistivän kakan jälkeisen sotkun, kun taas itsenäinen ihminen käy ihan itse kakalla ja pyyhkii jälkensä, ja vetää jopa vessan. Itsenäisyyden vastustaja ei tähän kykene, vaan uskoo ettei vaippaa voi vaihtaa, peppua pyyhkiä tai vessaa vetää, jollei joku isompi ja kaikkivoimaisempi tule sitä tekemään.

Itsenäisen Suomen vastustajat ovat siis tällaisia ihmisiä. He haluavat Natoon, koska eivät usko pärjäävänsä tappelussa, riippumatta näennäisistä kyvyistään. Jos natolaiset ovatkin fyysisesti vaikuttavia omassa elämässään, alitajunnassa tai tietoisessa ajattelussaan he eivät usko pärjäävänsä jos vastustaja onkin isompi ja pahempi. Juuri siksi on saatava vielä isompi kaveri ja kuuluttava isoon jengiin, joka sitten tuo lohdun pimeinä talviöinä pelkotilojensa kanssa kouristelevalle sielulle ja jonka mukana on hyvä haastaa riitaa. Ihminen, joka on joskus saanut turpaansa ja antanutkin, ei hae yhteenottoa mutta tietää pärjäävänsä siinä kuten kuka tahansa muukin. Hänen ei tarvitse huudella muiden joukosta. Hän voi olla omillaan.

Itsenäisyyden vastustajat haluavat Eurostoliittoon, koska pelkäävät jäävänsä leikin ulkopuolelle. Mitään järkevää syytä EU-jäsenyydelle ei oikeasti ole. On vain tämä atavistinen pelko siitä, että muilla on hauskaa ja itse jään ilman. Juuri siksi eurostoliittolaiset antavat kaiken, rahansa ja maansa ja päätösvaltansa pois, ihan mitä tahansa, että pääsevät edes katsomaan, kun toiset leikkivät. Lapsuudessa koettu trauma siitä kun jäi tutun naapurinmuksun mehukestien ulkopuolelle kaivertaa vieläkin ja juuri siksi annetaan omat ja muidenkin rahat pois ja toivotaan, että pääsee edes maistamaan pommacia ja popcornia, sekä kaakkua ilmapallojen ja serpentiinin alla.

Joku voisi nähdä itsenäisyyden vastustajat säälittävinä pelkureina, selkärangattomina ryömijöinä, ja toki heidän joukossaan on näitäkin, mutta valtaosa ei vain tajua paikkailevansa lapsuutensa traumoja aikuisiän toiminnallaan ja puheillaan. Mitään järkeviä perusteluja Nato-jäsenyydelle ei ole olemassa, ei sotilaallisia eikä taloudellisia, mutta irrationaalinen pelko on. Mitään järkeviä taloudellisia tai muitakaan perusteita EU-jäsenyydelle ei ole olemassa, mutta alitajuinen lapsen pelko on. Juuri siksi itsenäisyys pelottaa. Juuri siksi se on niin suuri kauhun aihe.

Juuri siksi ajatus itsenäisestä Suomesta on kauhistus.

Tuomari Nurmion maanmainio kappale Lasten mehuhetki kuvaa juuri sitä psykologiaa, josta itsenäisyyden vastustamisessa on pohjimmiltaan kyse. Tekijänoikeudellisista syistä en laita linkkiä siihen, mutta se löytyy Netistä. Suosittelen kuuntelemaan heti tämän tekstin perään tai sen lukemisen aikana. Miten vain.

6 kommenttia:

  1. Onhan se herranpeko ollut jo ammoisista ajoista lähtien. Pelkoon lienee syynä se, että siihen kasvatetaan uskonnon avulla. Näin toki toimitaan kun nuo herrat sattuvat olemaan psykopaatteja useinkin. Psykopaatit ovat siis maanpettureita ja myyvät maat, omien etujensa tähden.
    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009111710611651_uu.shtml
    http://blokiarvostelut.blogspot.com/2015/01/pyhitetty-mielisairaus.html

    VastaaPoista
  2. Ei ole syytä unohtaa myöskään median osuutta pelkojen lietsomisessa.

    Pelko kun taitaa myydä kaikista parhaiten yhdessä epärealististen haaveiden kanssa.

    Ja myynti näkyy olevan medialle tärkeintä, sisällöstä ja tosiasioista viis.

    VastaaPoista
  3. Kokoomuslaisuus kristallisoi tuon kaiken, ylläkirjoitetun.

    Kokoomusleirissä halveksitaan ja vihataan tavallista suomalaisuutta, kaikki mikä liittyy ulkomaihin, pidetään taas ääri-positiivisena ja haluttuna.

    Kokoomusleirissä suomen antaminen USA:lle (koska on olevinaan se maailmanpolitiikan "iso jätkä"), on kokoomusleirissä tosi hyvä diili ja fiksu veto, setä-samulin selän takana on hyvä leikkiä itsekkin "kovaa jätkää" ... ja pelätään tilannetta jossa setä-samuli kääntäisi karvaisen perseensä ja kertoisi että sun on aika painua hevon vittuun, siksipä setä-samulille annetaan kaikesta kaikki ja laitaan kavereilta lisää jotta pystytään antamaan nekin.

    Täytyy muistaa että suomi on loppupeleissä ollut vasta ihmisiän ajan ollut ns.itsenäinen, muun ajan ollut alusmaa muille, täällä on totuttu siihen että aina joku käytännössä käskee (vaikka näennäinen itsenäisyys onkin ollut).

    Itsenäisyyden ajan alussa valtio nimeltä Neuvostoliitto oli se jota kuunneltiin korva tarkkana, suomessa näkyy edelleenkin CCCP ihan tavallisessa katukuvassa, samoin valtion hierarkiamallissa.

    Viimeiset parikymmentä vuotta on ryömitty kahden isännän jaloissa kerjäämässä kunnioitusta ja arvostusta, EU on virallinen isäntä joka käskee, mutta käytännössä suomi on ns.pikku-amerikka (wanna be-amerikka, eli munaton hännystelijä).

    Onko suomi koskaan ollut todella itsenäinen, kulkenut omilla ehdoillaan muiden mukana, itsearvostuksen palo rinnassaan .... Ei ole.

    Itsenäisyys tulee siitä että arvostat itseäsi, ja kunnioitat itseäsi, sama kaava toimii myös kansallisesti, pitää olla positiivisesti ylpeä kansallisuudestaan ja olla valmis puolustamaan kansallista identiteettiä.

    Suomi on kuin tuuliviiri joka laivan kannelle on laitettu, suunta vaan vaihtuu mutta innokkaasti liputetaan kulloisenkin tuulen suuntaan.

    Tuuliviiri-mentaliteetti kulminoituu kokoomukseen, he myyvät suomea pala kerrallaan EU/USA:lle riemusta kiljuen, saamatta itse juurikaan mitään, puhumattakaan suomesta ja suomalaisista (he ovat hyödyllisiä maksajia).
    Pääasia että saavat näytellä "kansainvälistä" ja olla mukana "isojen poikien leikissä", olla parempia kun ns.tavalliset suomalaiset (joita kokoomuslaiset halveksivat sydänjuuriaan myöten).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokoomuksen oli pakko valita Petteri Orpo puheenjohtajaksi, ettei ulospäin näkyvä vajaamielisyys puolueen kaadereissa alkaisi pistää liiaksi silmiin. Orpo on yhtä rekihullu kuin muutkin kokkarit, mutta näyttää ulospäin lähes normaalilta ihmiseltä.

      Poista
  4. Jos Sande kirjoittaisit välillä meidän todella köyhien ja sairaiden asioista välillä? MOT eilen 7.11.-16 - kansaneläkkeiden leikkaus mm:ssa, "armaassa kotimaassamme". Nuo ulkoiset uhat ei tunnu miltään - omien köyhien kyykytyksessä. On todellisempia uhkia - köyhälle.

    VastaaPoista
  5. Olet varmasti lukenut Katehon-blogia. Todella upeita ja analyyttisiä kirjoituksia.

    http://katehon.com/article/war-russia-its-ideological-dimension


    The meaning of this war on Russia is in essence the last effort of globalist liberalism to save itself from implosion. As such, liberals need to define Putin’s Russia ideologically – and obviously identify it with the enemy of the open society. But in the dictionary of modern ideologies there are only three primary iterations: liberalism, communism and fascism. It is quite clear that liberalism is represented by all the nations involved in this conflict except for Russia (the United States, the NATO member states, and Euromaidan/the Kiev junta). This leaves only communism and fascism. Therefore Putin is made out to be a “neo-Soviet revanchist” and “a return of the KGB”. This is the picture that is being sold to the most stupid sort of Western public. But some aspects of the patriotic reaction emanating from the pro-Russian and anti-Banderite population (i.e., the defense of Lenin’s monuments, Stalin portraits and memorials to the Soviet involvement in the Second World War) could confirm this idea in the minds of this public. Nazism and fascism are too far removed from Putin and the reality of modern Russia, but Russian nationalism and Russian imperialism will be evoked within the image of the Great Evil that is being drawn. Therefore Putin is being made out to be a “radical nationalist”, a “fascist” and an “imperialist”. This will work on many Westerners. Under this logic, Putin can be both “communist” and “fascist” at the same time, so he will be depicted as a “National Bolshevik” (although this is a little bit too complicated for the postmodern Western public). It is obvious that in reality, Putin is neither – he is not a communist nor a fascist, nor both simultaneously. He is a political pragmatist in the realm of International Relations – this is why he admires Kissinger, and why Kissinger likes him in return. He has no ideology whatsoever. But he will be obliged to embrace the ideological frame that he has been assigned. It is not his choice. But such are the rules of the game. In the course of this war on Russia, Putin will be framed in this way, and that is the most interesting and important aspect of this situation.

    VastaaPoista