SUOMALAINEN VAALIKARJA

Suomalaisia nimitellään joskus vaalikarjaksi. Nimitys on aivan oikea. Aivan kuten mikä tahansa karja, suomalaiset äänestäjät ammuvat, joskus ehkä kusevat sähköpaimeneen, mutta enimmäkseen märehtivät kaukaloissaan ja pilttuissaan, marssivat maitopumppuihin imettäviksi ja joskus käyvät ulkosalla niityllä seisomassa. Lopulta he marssivat tyynesti lihajalostamon rekkaan, ehkä ammuen, mutta sinne kuitenkin.

Suomalaisten äänestäjien karjamaisuus näkyy vaalituloksissa. Se näkyy suoraan siinä keitä he valitsevat maataan johtamaan. Vaikka valtaosa ei halua Natoa, suomalaiset äänestävät Nato-kiimassaan rypeviä edustajia. Vaikka suomalaiset haluaisivat säilyttää hyvinvointipalvelut, he äänestävät kiltisti niitä, jotka ne palvelut lakkauttavat.

Suomalaiset äänestävät niitä, jotka tuhlaavat yhteiset varamme ulkomaalaisten pankkien pystyssä pitämiseen, jotka vaativat lisää maahanmuuttajia halvaksi työvoimaksi, jotka pakottavat työttömät ilmaistöihin, jotka haluavat makuuttaa vanhuksia kusen ja paskan keskellä sairaina ja tappaa heidät lopulta nälkään.

Viimeisen 20 vuoden aikana suomalaiset ovat osoittaneet mieltään, valittaneet, protestoineet, vastustaneet, keränneet adressejaan ja mäkisseet, ja äänestäneet juuri niitä samoja puolueita joita he vastustavat, joiden politiikkaan he ovat tyytymättömiä. Suomalaiset haluavat niiden samojen naamojen jatkavan, joiden päätökset tuhoavat suomalaisten elämää ja elinmahdollisuuksia. Se näkyy suoraan maan hallituskokoonpanoista.

Vuonna 1995 Lipposen ensimmäisessä hallituksessa oli 7 demaria, 5 kokoomuslaista, 2 ruotsalaista, 2 vasuria, 1 vihreä ja 1 virkamies.

Lipposen kakkoshallituksessa 1999-2003 oli 6 demaria, 6 kokoomuslaista, 2 ruotsalaista, 2 vasuria ja 1 virkamies, joka ei jatkanut hallituskauden loppuun.

Jäätteenmäen hallituksessa oli vuonna 2003 8 kepulaista, 8 demaria ja 2 ruotsalaista.

Vanhasen ykköshallituksessa 2003-2007 oli 8 kepulaista, 8 demaria ja 2 ruotsalaista eli RKP:n edustajaa.

Vanhasen kakkoshallituksessa 2007-2010 oli 8 kepulaista, 8 demaria, 2 ruotsalaista ja 2 vihreää.

Kiviniemen hallituksessa 2010-2011 oli 8 kepulaista, 8 kokkaria, 2 ruotsalaista ja 2 vihreää.

Kataisen hallituksessa 2011-2014 oli 6 kokkaria, 6 demaria, 2 ruotsalaista, 2 vihreää ja yksi kristillinen.

Stubbin hallituksessa 2014 oli sama kokoonpano, kunnes vihreät ja vasurit pakenivat rikospaikalta ja ryhtyivät leikkimään oppositiota tulevien vaalien pelossa. Se toimikin hyvin ja pakolaispuolueet saivat kivasti ääniä. Vihreätkin saivat viisi lisäpaikkaa vaikka menettivät ääniä. Sellaista on suomalainen vaalimatematiikka.

Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana demareilla on ollu peräti 41 ministeriä. Kokoomuksella on ollut peräti 40 ministeriä. Näiden joukossa on aina ollut pääministeri ja/valtiovarainministeri. Sama koskee keskustaa. Sillä on ollut samana aikana 34 ministeriä. RKP, jonka kannatus kyhjöttää noin 3-4% korvilla, on samassa ajassa rohmunnut itselleen peräti 16 ministeripostia. Se on hyvin mitätömältä mikropuolueelta ja on täysin suhteeton määrä puolueen kannatukseen nähden. Vasurit ovat kipittäneet aina pyydettäessä paikalle ja ovat saaneet 8 ministeripaikkaa. Kristillisillä on ollut niitä 2. Vihreät, nuo politiikan kameleontit, ovat saavuttaneet samaan aikaan 11 paikkaa.

Nämä luvut kertovat kaiken suomalaisesta vaalikarjasta. Se todellakin äänestää teurastajiaan. Se hamuilee kostealla turvallaan kaihoisasti sitä hihaa, joka painaa vasarapistoolia otsaan. Suomalainen vaalikarja ammuu ja määkii, mutta astelee lopulta kiltisti lihajalostamon rekkaan viimeiselle matkalleen.